Siinä kun sitten selittelin puhelimessa, että en minä nyt niin kauheasti sitä juotavaa tarvitse, niin sain yhdeltä ystävältäni kritiikkiä. Minun kuulemma pitäisi juoda samalla tavalla ja yhtä paljon kuin joskus kauan sitten järjestetyissä bileissä. Aloin tahattomasti nauraa, sillä kyseisissä bileissä en ollut juonut yhtään sen enempää kuin normaalistikaan juon! Ruuan seurana taisin juoda Marskin ryypyn tms. ja pari lasillista shampanjaa meni. Mutta oma taskumattini oli lähes koskematon. Aamuyöstä olin sitten yksinkertaisesti niin väsynyt, että nukahdin siksi, enkä suinkaan ylettömän humalatilan takia. Ja hauskaa meillä oli muutenkin, ihan ilman sen viinan vaikutusta. En silti alkanut selittää tätä ystävälleni, vastasin vain "joo" ja lupasin ottaa sen tehokkaan taskumattini taas mukaan. Mitähän siihen lataisi, laittaisikohan vaikka Mehukattia? Pysyvät ystävät tyytyväisinä kun minäkin "ryyppään". *hih*

Oikeasti tämä on tosi tyhmä juttu, että en saa olla alkoholiton, mutta samalla niin surkuhupaisaa, että en voi olla nauramatta.

Olen tässä pohdiskellut asioita taas, kun avasin blogini eilen. Lähinnä pyörittelin omaa suhdettani alkoholiin, kiitos SH5:n yhden kommentin. Tajusin, että minä en ole pitkään pitkään aikaan juonut mitään alkoholia. Eikä ole edes tehnyt mieli. Edellisen kerran olen juonut yhden siiderin vappuna. Ja sitä edellisen kerran join illalliskorttiin sisältyvät pari juomaa maaliskuussa. Juhannukseksi olen varannut mustaviinimarjajuomaa, kotikaljaa ja limonadia. Onkohan minusta tulossa absolutisti?

Isäni alkoholinkäyttö, joka siis on jatkunut jo vuosikymmeniä, on nyt alkanut jättää jälkensä. Ihan ensimmäisenä isäni ulkonäkö. Hän on lihonnut entisestään, ja naamansa on mennyt tosi hurjan näköiseksi. Se on täynnä kaikenlaisia patteja ja finnejä, jotka sitten vuotavat verta ja näyttävät entistä kamalammilta. Mielestäni isäni naama näyttää pahemmalta kuin pahimmassa teini-iän aknekriisissä taistelevan nuoren. Isäni joutuu käyttämään tukisukkia, ties mistä syystä. Ihan tarkkaan en tiedä, mitä kaikkia lääkkeitä hän joutuu syömään, ja mitä kaikkia vaivoja hänellä on. Pieni pillerirasia kuitenkin pyörii pöydällä, ja aamu alkaa valkoisilla napeilla. Isäni kuulo on heikentynyt entisestään, ja mikä pahinta, ajatus ei enää juokse kovinkaan kirkkaasti. Lähimuisti prakaa kunnolla. Kun tänään sanon hänelle jotain, hän ei enää huomenna muista sitä. Tai edes parin tunnin päästä. Sanat ovat hukassa, ja hän keksii uusia sanoja. Yksinkertaisetkin asiat on selitettävä hitaasti ja moneen kertaan. Silti välillä ei mene perille.

Ja tästä kaikesta huolimatta isän paras ystävä on punaviinipullo. Hän kun on nyt "hiilihydraatittomalla dieetillä", jolloin olutta ei voi juoda, eikä syödä perunaa tai leipää yms. Mutta tähän laihdutuskuuriin ei vaikuta, vaikka vetää monta pullollista punkkua tai syö paketillisen grillimakkaraa. Hah! Kännissä kuin käki, aamusta iltaan, joka päivä (ai miten se on mahdollista? helposti, kun on osa-aikaeläkkeellä).

Aina kun tapaan uuden ihmisen, arvioin hänet jollakin tavalla. Asia, mihin kiinnitän paljon huomiota, on alkoholinkäyttö. Ja se, miten siitä puhutaan. Karvat nousevat väkisinkin pystyyn, kun joku kerskailee hölmöilyillään "kun olin niin kännissä". Erityisesti miesten kanssa tutkailen heitä ja tarkkailen, etsin viitteitä totuudesta sanojen takana. En siis suinkaan arvioi jokaista miestä potentiaalisena alkoholistina, vaan yritän nähdä näiden kerskailujen taakse, kuka on tosissaan (niin ääliö) ja kuka vain mahtailee yrittäen saada kavereiden (ja naisten) kunnioituksen. Ihanne tietysti olisi, että tapaisi vain semmoisia ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kerskailla kännijutuilla ja promillemäärillä, mutta sellainen taitaa nykyään olla melko harvinaista.

Möröt saavat kuitenkin minut välillä jopa vainoharhaiseksi, kun yritän päästä uusien ihmisten pääkopan sisään näkemään heidän suhteensa alkoholiin. Ja rakentelen julmetun isoja suojamuureja ympärilleni siltä varalta, että ehkä joku onkin alkoholisti. Tai jos ei nyt, niin ehkä sitten vuosien päästä. Toistaalta, kiittelen mörköjä, koska ne pitävät minut hereillä ja realistina havaitsemaan ongelmat ja välttämään niitä. Taitaisinpa olla aika herkullinen jututettava jollekin ammattilaiselle, heh.