Olisi niin helppo vihata ja inhota. Jos olisi. Mutta kun on niitä hyviäkin hetkiä ollut, ja kaikenlaista sellaista, että en voi olla antamatta anteeksi. Unohtaa en silti voi, mutta anteeksi annan. Minusta tuli vahva sisupussi sen takia, mitä lapsuudessani ja nuoruudessani koin. Ja vaikka isäni aina haukkuu, mollaa ja arvostelee minua, niin minä tiedän, että hän myös rakastaa. Todisteet sain puolitoista vuotta sitten. (Ja myöhemmin lisääkin.)

Puolitoista vuotta sitten minulta löydettiin luukasvain, ja siitä alkoi puolen vuoden paniikki. Elämässäni painettiin pause-nappia, ja elin yhden rankimmista keväistä mitä ikinä. Tietämättömyys ja pelot saivat minut kiipeilemään seinille. En halunnut ja uskaltanut puhua asiasta ensin kuin äitini kanssa. Lopulta oli kuitenkin pakko puhua myös isälle. "Isä, minulla on luukasvain. Kukaan ei tiedä, mistä on kyse, ja minä joudun leikkaukseen. Helsinkiin, täällä ei lääkäreillä riitä ammattitaito." Isäni asettui tukemaan minua, soitteli ja oli huolissaan. Toisin kuin koskaan ennen! Julisti, että jos ei kohta kunnallinen terveydenhuolto ala hoitamaan tytärtään, niin hän ottaa ja vie minut yksityiselle, parhaalle sellaiselle ja maksaa vaikka mitä summia jotta minut saadaan taas ehjäksi. Silloin isäni teki kaikkensa saadakseen minun oloni paremmaksi. Leikkauksen jälkeen ei ollut puhettakaan, että minä olisin tullut yksin omaan kotiini, vaan vanhempani vaativat minun tulevan heidän luokseen. Odottamaan tietoa kasvaimen laadusta. He hoitivat koiran ja tekivät kaiken minulle valmiiksi. Yhdessä. Ja sitten odotettiin...

Kuukausien piina päättyi, kun tuli tieto, että minä paranen. Kasvain oli hyvälaatuinen ja minulla on vielä monia vuosia jäljellä! Voisin vaikka vannoa, että isän silmissä oli kyyneleitä kun hän halasi minua. Voin kertoa, että elämässä on arvot menneet monella tapaa uusiksi, ja suhtautuminen asioihin on muuttunut. Uskallan ottaa ilon irti, ja löydän asioista ihmeesti niitä positiivisiakin puolia siinä missä joku muu näkee vain negatiivisuutta. Rakastan elämääni, ja aion pitää siitä kiinni mahdollisimman pitkään.