Istuin eilen kahvilla erään tuttavani kanssa. Keskustelu rönsyili asiasta toiseen, ja lopulta päädyimme vertailemaan mielipiteitämme siitä, tarvitseeko lapsi isän vai voiko nainen hoitaa lapsensa yksin. Tuttavani on eroperheestä, ja hänen näkemyksensä oli ehdoton, lapsella on oltava myös isä. Minä mietin omaa lapsuuttani, ja olin eri mieltä. Ilman isääkin voi pärjätä. Tuttavani alkoi painostaa minua, ja yks kaks pamautin perusteluni pöytään. Kerroin omasta helvetistäni, ja miksi en isääni kaipaa. Törmäsin samaan reaktioon, kuin niin monesti aiemminkin. Vähättelyyn. "Niin niin, mutta sinulla kuitenkin oli isä läsnä. Ei kai se alkoholismi nyt niin paha ollut?". En mahtanut mitään, kyynelet alkoivat valua pitkin poskia. Kyllä se oli! Sillä hetkellä sekä tuttavani että minä tajusimme, että emme ole ennen puhuneet näistä asioista. Olemme tunteneet toisemme vuosikaudet, mutta koskaan en ole hänelle kertonut perheestäni. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta minusta tuntuu kurjalle tuo vähättelevä asenne.

Jos kerron millaista meillä oli kotona, ihmiset vaivautuvat "mutta teidän isähän on niin mukava" tai "mutta sehän käy töissäkin, ei se voi olla juoppo". Ja isäni sukulaisten mukaan minä vain mustamaalaan ja liiottelen ja keksin asioita. Kun olin lapsi, minua ojennettiin ankarasti puuttumisesta isäni juomiseen. Se ei kuulemma kuulu lapsille, ja isälläni on oikeus lomallaan pitää hauskaa jos siltä tuntuu. Minä sitten (ikää noin 10-13 v.) huolehdin kolme vuotta nuoremmasta veljestäni. Omin päin kävin tekemässä meille kyläpaikan keittiössä voileipiä, petasin pedit ja kerroin satuja jotta veljeni nukahtaisi juhlimisen äänistä huolimatta. Jatkuvasti törmään siihen, että minä olen valehtelija, ja isäni juomisessa ei ole vikaa. Eilinen tuttavanikin hölmistyi kyyneleistäni, ja totesi ettei "ymmärrä miten asia voi satutaa noin paljon näin monien vuosien jälkeen". Mitä nyt isin juopottelusta, sehän on pikkujuttu! Isi on mukava mies, joka vei meitä lapsia kyläilemään sukulaisten luokse, osti jäätelöä ja pizzaa, oli mitä mainioin seuramies! Kyllä minussa on jotain vikaa, kun ajattelen toisin.