Isäni riehui usein kännipäissään ja hajotti tavaroita. Sininen astiasto on suurin yksittäinen tempaus, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin.

Meillä oli aikoinaan mustavalkoisia hääkuvia seinällä. Siellä olivat isäni vanhemmat, äitini vanhemmat sekä omat vanhempani. Jotenkin hämärästi minusta tuntuu, että siellä olivat myös iso-isovanhemmat isäni puolelta, mutta tästä en ole varma. Mikä lie ollut riidan aiheena, kun isäni sitten eräänä iltana tempaisi kaikki valokuvat kehyksineen seinältä. Kehykset hakkasi vasaralla pieneksi silpuksi, ja valokuvat leikkeli saksilla pienen pieniin paloihin. Kaikki muut kuvat, paitsi omien vanhempiensa hääkuvaa. Äitini suuttui suunnattomasti tästä (lienee ymmärrettävää), ja hän otti ja saksi sen isäni vanhempien hääkuvan (yleensä äitini ei reagoinut tällä tavoin mihinkään, vaan antoi isän riehua ja poistui itse paikalta). Sen jälkeen isäni hävitti kaikki vanhempieni hääkuvat, jotka sai käsiinsä.

Ei mennyt kauaakaan, kun jotenkin sattumalta törmäsin yhteen, ehjään valokuvaan. Siinä äitini ja isäni hymyilevät vastavihittyinä. Kaappasin kuvan omaan kätkööni, ja samoin tein kaikille muillekin hääkuville joita löysin. Niitä nimittäin oli vahingossa jäänyt muutama tuhoamatta. Kuvat ovat minulla edelleen olemassa, jemmassa.