Äitini kertoi minulle seuraavan tarinan:

Olin ollut ala-asteella, ja silloin kuvioon kuului normaali kuraattorin haastattelu. Kaikki oppilaat haastateltiin vuorollaan ja kyseltiin kotioloista jne. Minä olin avoimesti kertonut isäni alkoholismista ja väkivallasta. Mitä tekee kuraattori? Soitti kotiin äidilleni. Oli ollut erittäin tyrmistynyt, miten minä voin puhua tuommoisia asioita ja paheksui syvästi puheitani sekä äitini toimintaa, koska hän rohkaisi puhumaan asioista kuten ne ovat. Äitini oli kysynyt kuraattorilta, että kenelles tyttö sitten puhuu, jos ei sinulle? Kuraattori oli hetken miettinyt, ja ollut sitten edelleen sitä mieltä, että minun ei ollut soveliasta puhua aikuisten asioista, eikä ainakaan kenellekään perheen ulkopuoliselle. Ongelmasta tulisi vaieta. 

Ja sitten ihmetellään, mistä näitä Pekka-Ericejä tulee...