Pienen ihmisen ymmärrys ei riitä siihen, mitä Jokelassa eilen tapahtui. Mikä napsahtaa ihmisen päässä niin pahasti, että tekee jotain tuommoista? Juttelin eilen pitkään asiasta veljeni kanssa. Hän ymmärsi ampujaa, tavallaan. Ei täysin, mutta osasi kuvitella, mikä tekoon ajoi. Veljeni oli sitä mieltä, että mikäli ampuja tosiaan on ollut hiljainen ja kiltti, niin sitten kun sietokyky loppuu, se tosiaan loppuu. "Kilteimmät ja hiljaisimmat ovat niitä vaarallisimpia", hän sanoi. Voi olla.

Meillä molemmilla olisi edellytykset olla samassa tilanteessa. Meitä molempia on kiusattu koulussa, me olemme pärjänneet siellä keskitasoa paremmin, olemme kilttejä ja usein käännämme vain toisen posken. Sitten kun suutumme, suutumme kunnolla. Alta pois vain! Me olemme jo aikuisia, meillä on toisenlainen tapa käsitellä ajatuksia ja tekoja. Mutta entäs lapsilla ja nuorilla? Siinä maailmassa on niin toisenlaista. Asiat ovat paljon suurempia, kuin miltä ne aikuisten silmin vaikuttavat. Elämä ei ole vielä kovettanut ja kasvattanut, ollaan herkempiä. Mutta jotain eroa meissäkin on. Meistä kumpikaan ei ottanut asetta ja syöksynyt kouluun tappamaan kiusaajia tai opettajia, jotka eivät puuttuneet tilanteeseen. Miksi? Eikö silloin ollut pääsyä aseisiin? Eikö ollut Amerikanmallia tästä? Ei ollut muistaakseni myöskään kovin väkivaltaisia tietokonepelejä. Super Mariota joskus saimme pelata naapurissa, kotona Tetristä ja Pacmania. Muut pelit olivat lautapelejä, kuten Afrikan tähti, Scotland Yard (ihan huippupeli muuten!), Alfapet jne. Televisio ei suoltanut väkivaltaisia sarjoja tai elokuvia, emmekä me olisi niitä saaneet katsoakaan.

En minä televisiota tästä syytä. Enkä oikein amerikkalaisia esikuviakaan. Mitä sitten? En tiedä! Kai vain ampujaa itseään. Tahtoisin sanoa jotain hänen vanhemmilleen ja muille läheisille. Voin vain kuvitella, miten kamalaa heillä on. Millainen syyllisyys. Olen niin valtavan vihainen ampujalle. Monestakin syystä. Mutta pääasiassa siitä, miten itsekäs hän oli. Miten hän saattoi tehdä tämän niille muille ihmisille, heidän läheisilleen ja omille läheisilleen? Olisi vain tappanut itsensä! Olen vihainen, että ampuja kuoli omaan luotiinsa. Olisipa hän joutunut elämään tekonsa kanssa. Joutunut jotenkin vastuuseen. Nyt hän pääsi liian helpolla, koko taakka kaatuu omaisten niskaan. Olisivatko vanhemmat voineet tehdä jotain toisin? Tämän tapauksen taustoja tuntematta, mutta muihin verraten, en usko. Jos päässä napsahtaa, niin sitten napsahtaa. Kukaan ei voi tehdä mitään, ei ketään voi valvoa ja holhota 24/7. Muuta kuin suljetussa laitoksessa, ja sinne laittamiseen tarvitaan jotain perusteluja. Niitä ei tässä(kään) tapauksessa ollut.

Osanottoni kaikille omaisensa menettäneille, ajatukseni ovat teidän luonanne. En voi edes kuvitella, mitä käytte läpi, mutta toivon teille voimia selvitä tästä!