Isäni hajottamia tavaroita voisi listata loputtomiin. Tuoleja, astioita, esineitä... Osalla oli paljon tunnearvoa, mutta on mennyt sitten oikeasti erittäin arvokastakin tavaraa. Kerran oikein isompi satsi kerralla. Yleensä kaikki silputtiin vasaralla. Ja tällä kertaa vasaran alle joutuivat hopeoitu, viisihaarainen kynttelikkö sekä kaikki äitini korut jotka isäni vain onnistui löytämään (tässä vaiheessa äitini oli jo alkanut piilotella omaisuuttaan isältäni). Minä olin enemmän raivoissani kuin äitini.

Kiukkua jatkui pitkään, monta päivää. Yhtenä iltana sitten tilanne kärjistyi johonkin (isä tietysti kännissä), ja isä tarttui ensimmäiseen "aseeseen" jonka käsiinsä sai. Se oli tomaatti. Minä väistin, ja lennätin tomaatin salamana paluupostissa takaisin. Arvatkaa vain, kuka joutui sitten kuuraamaan tomaattisodan jäljet keittiön seinistä ja lattioilta... Minulla oli kuitenkin siinä mielessä onnea, että minua kohti lensi vain tomaatti. Yleensä lentelevät esineet olivat lautasia tai laseja, joskus jopa veitsiä, keittiön tuolikin. Ja yleensä ne oli suunnattua äitiäni vastaan.

Kerran äitini sai jopa taikinat päälleen. Minä yritin sodan seassa leipoa pullaa, ja olin juuri lisäämässä taikinaan jauhoja, kun kulho hävisi siitä edestäni. Isäni heitti vellin (kanamunaa, vettä, hiivaa, sokeria, suolaa, kardemummaa...) äitini päälle ja sitten mentiin! Koko keittiö jäi mielettömän sotkun valtaan, kun me lähdimme mammalle evakkoon. Äidin hiukset kuivuivat tönköiksi sokerivedestä, ja tuoksuivat kardemummalle.