Vielä lyhyt päivitys siitä, missä isäni elämässä tällä hetkellä mennään.

Isäni alkoholinkäyttö, joka siis on jatkunut jo vuosikymmeniä, on nyt alkanut jättää jälkensä. Ihan ensimmäisenä isäni ulkonäkö. Hän on lihonnut entisestään, ja naamansa on mennyt tosi hurjan näköiseksi. Se on täynnä kaikenlaisia patteja ja finnejä, jotka sitten vuotavat verta ja näyttävät entistä kamalammilta. Mielestäni isäni naama näyttää pahemmalta kuin pahimmassa teini-iän aknekriisissä taistelevan nuoren. Isäni joutuu käyttämään tukisukkia, ties mistä syystä. Ihan tarkkaan en tiedä, mitä kaikkia lääkkeitä hän joutuu syömään, ja mitä kaikkia vaivoja hänellä on. Pieni pillerirasia kuitenkin pyörii pöydällä, ja aamu alkaa valkoisilla napeilla. Isäni kuulo on heikentynyt entisestään, ja mikä pahinta, ajatus ei enää juokse kovinkaan kirkkaasti. Lähimuisti prakaa kunnolla. Kun tänään sanon hänelle jotain, hän ei enää huomenna muista sitä. Tai edes parin tunnin päästä. Sanat ovat hukassa, ja hän keksii uusia sanoja. Yksinkertaisetkin asiat on selitettävä hitaasti ja moneen kertaan. Silti välillä ei mene perille.

Ja tästä kaikesta huolimatta isän paras ystävä on punaviinipullo. Hän kun on nyt "hiilihydraatittomalla dieetillä", jolloin olutta ei voi juoda, eikä syödä perunaa tai leipää yms. Mutta tähän laihdutuskuuriin ei vaikuta, vaikka vetää monta pullollista punkkua tai syö paketillisen grillimakkaraa. Hah! Kännissä kuin käki, aamusta iltaan, joka päivä (ai miten se on mahdollista? helposti, kun on osa-aikaeläkkeellä).