Minun pääni sisällä asuu pieniä mörköjä, joiden olemassaoloa en varsinaisesti ole edes tiedostanut. Isäni on ne sinne kutsunut asumaan, ja nyt aikuisiällä vasta tajuan mistä ne möröt ovat kotoisin ja miksi ne mutisevat vastalauseitaan pääni sisällä.

Aina kun tapaan uuden ihmisen, arvioin hänet jollakin tavalla. Asia, mihin kiinnitän paljon huomiota, on alkoholinkäyttö. Ja se, miten siitä puhutaan. Karvat nousevat väkisinkin pystyyn, kun joku kerskailee hölmöilyillään "kun olin niin kännissä". Erityisesti miesten kanssa tutkailen heitä ja tarkkailen, etsin viitteitä totuudesta sanojen takana. En siis suinkaan arvioi jokaista miestä potentiaalisena alkoholistina, vaan yritän nähdä näiden kerskailujen taakse, kuka on tosissaan (niin ääliö) ja kuka vain mahtailee yrittäen saada kavereiden (ja naisten) kunnioituksen. Ihanne tietysti olisi, että tapaisi vain semmoisia ihmisiä, jotka eivät koe tarpeelliseksi kerskailla kännijutuilla ja promillemäärillä, mutta sellainen taitaa nykyään olla melko harvinaista.

Möröt saavat kuitenkin minut välillä jopa vainoharhaiseksi, kun yritän päästä uusien ihmisten pääkopan sisään näkemään heidän suhteensa alkoholiin. Ja rakentelen julmetun isoja suojamuureja ympärilleni siltä varalta, että ehkä joku onkin alkoholisti. Tai jos ei nyt, niin ehkä sitten vuosien päästä. Toistaalta, kiittelen mörköjä, koska ne pitävät minut hereillä ja realistina havaitsemaan ongelmat ja välttämään niitä. Taitaisinpa olla aika herkullinen jututettava jollekin ammattilaiselle, heh.